Kuusamotalo, Ylälämpiö
11.9.-30.10.2026
Esteetön pääsy
Olen kuvataiteilija ja arkkitehti. Olen työskennellyt monella taiteen alueella. Kylmiin vesiin minut vei kipu. Hoitovasteen lisäksi vesi antoi hänelle enemmän: lumotun maailman, missä koko olemassaolon aistimus on erilaista kuin ilmakehässä. Vesikasveista tuli ystäviäni. Veteen sulautumisen haluni vuoksi minulla ei veden alla työskennellessäni ole muuta kuin snorkkeli, maski ja kevyt kamera. En kuvatessani koskaan käytä muuta kuin luonnonvaloa. Kylmän veden tiivis syleily rauhoittaa hermostoa, samoin vedenpinnan äänivallin luoma täydellinen hiljaisuus. Koen etuoikeutena sen, että olen taiteeni kautta saanut tuoda kaikille suomalaisille niin tuttua, mutta pinnan alta useimmille tuntematonta järvimaisemaa kaiken kansan nähtäväksi.
Vedenalaistaiteessani näkyy tanssijan taustani. Näen lumpeiden elämänvaiheet tanssillisina kohtauksina – klassisesta baletista japanilaiseen butoh-tanssiin, jossa yhtyvät äärimmäinen herkkyys ja raju voima.
Kauneus ilman syvyyttä ei taiteilijana minua kiinnosta. Veden pinnalla kukkivat ylimaallisen kauniit lumpeet ovat kaikki toistensa näköisiä. Minulle ne ovat kuin liikennemerkkejä – viittoja, mistä kannattaa sukeltaa läpi veden kalvon. Pinnan alla lumme näyttäytyy aina yksilöllisenä – usein herkkänä ja hauraana, mutta samanaikaisesti väkevänä, villinä, eläimellisenä ja rujona.
Veden pinta on kaksoispeili. Pinnanalainen peili heijastaa syvyyden kuvia. Kirkkaissa vesissä lumpeen kukka avautuu jo veden alla, lähellä pintaa. Teossarjassa Veden peili 1-4 aurinko paistaa veden läpi kukan sisukseen, joka kuitenkin näyttäytyy vain peilikuvansa kautta. Kukan lävistäessä veden pinnan, on kuin sen henki ja ruumis yhtyisivät.
Kuvat siemeniään ampuvista lumpeista ovat kasvitieteellinen sensaatio*. Lumpeen biologian tietämyksessä on aukkoja arvovaltaisimmissakin kasvitieteellisissä julkaisuissa. Ennen valokuvieni evidenssiä ei ole tiedetty, että lumpeen hedelmä on räjähtävä kota. Koska vain kukkivat kasvit tuottavat hedelmiä, ja koska lumpeen sukupuu on maailmanhistorian vanhimpia kukkijoita (n. 120 miljoonaa vuotta), nimesin tämän teossarjan Arkkihedelmäksi. Niissä on samanaikaisesti esillä kukan kuolema ja uuden elämän syntymä, kun lumme viimeisillä voimillaan ampuu veteen satoja punaisia siemeniä.
Näyttelykokonaisuuteen kuuluu myös kirja Veden horisontit, jonka kansien välissä on 15 vuoden työni metsäjärvien pinnan alla. Kirja kuuluu Suomen kirjataiteen komitean Vuoden 2025 kauneimmat -kokoelmaan. Se on myös, kahden muun teoksen ohella, finalistina Vuoden 2025 Valokuvataidekirjaksi.
Näyttelyssä esillä olevien teosten lisäksi kirjassa esiintyviä teoksia voi ostaa mittatilaustyönä suoraan minulta joko vedoksina, kehystettyinä teoksina tai dibond-pohjustettuina pigmenttivedoksina.
* kasvitieteilijä Ilpo Kuokka
