Kuusamotalo, Ylälämpiö
11.9.-31.10.2025
Saavutettavissa pyörätuolilla
Järven jää antoi periksi, ja talven hiljaisuus suli kevään sykkeeseen.
Se oli aika, jolloin silkkiuikut palasivat kotiin.
Rantakaislikko taipui tuulessa ja lintujen laulu täytti ilman.
Ensimmäinen auringonsäde hipaisi järven pintaa – silloin silkkiuikut aloittivat tanssinsa.
He liukuivat vedessä, toisiaan tarkkaillen, kaulat kaareutuen.
Rituaali vei heidät mukanaan, ja hetkeksi he unohtivat ympäröivän maailman.
”Silkkiuikkujen vauhdikkaat reviiritaistelut ja soidinajan kauniit tanssiliikkeet ovat aina kiehtoneet minua. Miten vanhoja ovatkaan nämä lajille tyypilliset liikkeet, joita linnut esittävät keväästä toiseen, ihmisten seuratessa niitä ja miettien niiden tarkoitusta. Pesänrakennusta edeltävät useat pienet eleet, joilla linnut vahvistavat parisuhdettaan ja puolison valintaa. Veden päälle kohotessaan nämä sulavalinjaiset tanssijat esittelevät toisilleen vesikasveja kuin kertoakseen ”näistä me rakennamme yhteisen kodin”.
Kun pariutuminen on vahvistettu lahjoin ja pesänrakennusta edeltävin elein, pariskunta ryhtyy yhdessä puolustamaan valitsemaansa paikkaa, johon he rakentavat yhteisen pesän. Toiset koiraat saattavat yrittää liehitellä naarasta edelleen, jolloin tilanne kärjistyy rajuiksi tappeluiksi rakkaintaan puolustavan koiraan ajaessa kilpakosijat pois. Koiraat mittelevät voimiaan terävillä nokillaan tavoitteenaan painaa vastustajan veden alle. Vahvin voittaa ja saa tahtonsa läpi.
Olen valokuvannut sikkiuikkujen keväisiä soidinmenoja jo usean vuoden ajan kelluvan piilokojuni suojista. Tavoitteenani on ollut taltioida paitsi lintujen välistä yhteyttä, myös kylmien kevätaamujen upeita valo-olosuhteita ja luonnon heräämistä aamulla, kun linnut ovat aktiivisimmillaan. Tämä on vaatinut kymmeniä aikaisia heräämisiä keskellä yötä, ja kylmyyden sietämistä järvien veden lämpötilan ollessa nollan tietämillä. ”
Tutustu Mia Surakan kotisivuille
